Elämä on valintoja täynnä...

Täs mietin et mitä kaikkee oon jättäny väliin katto/terassirempan vuoksi... Ainakin Hämeenpuiston Sisustus-antiikkitapahtuma Tampereella, yhden vintageremmi-tapaamisen ja Habitare-messut. Kaikkiin näihin olisin ehdottomasti halunnut mennä mut jokaisen tapahtuman lähestyessä kysyin iteltäni kumpaa haluan enemmän kuin näitä, rempan valmiiks vai mukavia hetkiä. Vastaus oli aina et rempan valmiiks. Koska jokainen tunti ku ollaan pois työmaalta siirtää valmistumista yhtä monta tuntia. Kuitenkin kaksi käsiparia saa enemmän aikaan kuin yksi, molempien tarttis olla tekemässä yhtäaikaa. 

Olin vielä perjantaina päivällä täysillä menossa Habitareen, mies oli jopa lupautunut mun kans messuillen. Teini poikaystävineen olis kans lähteny mukaan mutta ei ne kyl messuille olis tullu vaan menneet kaupungille shoppaileen.  Mutta kun tossa hommia tehtiin niin totesin et lauantaille on luvattu ihan kivaa ilmaa ja saatais paljon tehtyä ku ei lähdettäis mihinkään. Huom! Siis mä totesin tän, ei mies. Oon ehkä vähän outo... Eli, lopputuloksena teini ja poikaystävä lähti bussilla Tampereelle shoppaileen ja me paiskittiin töitä koko päivä. Oli kyl mukava päivä, saatiin aikaan ihan kivasti. Ja nuoretkin oli tehneet löytöjä Tampereelta, joten ei ollut turha reissu heilläkään. :)

No, sitähän elämä on. Tee valintasi ja elä sen mukaan. Asiat on vaan asetettava tärkeysjärjestykseen. Yritän kuitenkin tonne Rauman Asu-Sisusta-Rakenna -messuille päästä, ovat lähempänäkin ku Habitare olis ollut.  

Huomenna jatketaan seinäpaneelien loppuun asennuksella ja niiden maalauksella. Eihän täs enää puutu ku ikkunat ja ovet sitten. Kuulostaa pikkuhommalta mutta ku ne ikkunanpokatkin mies tekee ite ja ovet kans niin kyl siinä taas tunteja menee... 

Oon täällä kompuroinutkin oikeen urakalla, ensin koitin jotain ihme muuvia hyppäämällä toiselta jakkaralta toiselle kattoo maalatessa. No huonostihan siinä kävi: jotenkin huonosti astuin alumiinitikkaille ja ne menikin kasaan ja mä niiden päälle kyljelleni. Autch! Kylki oli ihan sairaan kipee mutta ei mitään murtunut sentään. Ja ne tikkaatki meni ihan solmuun. Ja ne oli vielä hyvät tikkaat! No, mies oikoi ne ja ovat taas back in business. Tästä keikasta jäi muistoksi vaan pohkeeseen tämä:

Tänään yritin taas jotain ihme kuvioo ku en muistanut kattonut kummalla puolella ne emännänjatkon askelmat olikaan. Astuin vaan ikään kuin askelmalle mutta eihän siinä ollu mitään vaan astuinkin tyhjän päälle ja jakkara taas kumoon! Ny olin jo ihan pro näiden ilmalentojen kans ja laskeuduin kissamaisen pehmeesti jaloilleni. Sutikin pysyi kädessä. Ja eiku takas ylös ja maalaus jatkui. Kävin vielä päälle juoksemassa viitisen kilsaa, siitä tuli hyvä fiilis. :)

Jaa-a, mitähän huomenna tapahtuu...