Tänään sain töissä inspiraation et lähden lenkille ku pääsen kotio. Saman tien vaan lenkkivaatteet päälle ja menoks. Jestas kuulkaa ku oli upeeta pitkästä aikaa juosta! Reilun viis kilsaa päästelin menemään, askel rullas ku itestään. Täytyy taas koittaa päästä rytmiin ja tehdä tästä rutiinia. ♥ Ja ku ilmatkin lämpiää vaan koko ajan niin mikäs sen komiampaa.
Olkkarissa tuoksuu huumaavan ihanalle, ostin pari ruukullista perunanarsisseja Ikeasta. Kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin, upeaa! Ja ku sai niin halvalla: 2,99 EUR/ruukku...
Olis pitänyt ostaa enemmänkin ja laittaa kellariin jemmaan ja ottaa sieltä sit aina lämpimään. Olis aina tuoreita narsisseja pöydässä. Olinpas taas höpö ku en tajunnut...
Tein lauantaina vuosisadan bongauksen Heidin blogista. Tämmöstä kuppitelinettä oon himoinnut jo kauan mutku ovat niin turkasen kalliita. Ensin kyselin josko joku meitin remmiläisistä olis menossa Porin Kodin Terraan. Juu, se tuli tsekattua, ei siä mitään ollut. Sit koitin iäisyyden soittaa Nokian Kodin Terraan (josta Heidi teki löytönsä) ennen ku sain jonkun langan päähän. Ja siellä näitä oli vielä 3 kappaletta! Pyysin kaikki varaukseen ja eiku tukka suorana miehen kans maanantaina töitten jälkeen Nokialle noutaan aarteitaan. Kavereille kans nääs...
Hintaa tällä oli n.11euroa. Ja taas on täällä yks pikkuihminen onnellinen. ♥
Laitoin tän ny tonne kaapin päälle ku en muutakaan paikkaa keksinyt. Kesällä tää muuttaa varmaan terassille.
On tää blogimaailma vaan niin upea ku saa toisten blogeista vinkkejä ja ideoita. Kiitos Heidi vinkistä ja kaikki muutkin ihanaiset bloggaajat! Ootte ihanat!!Kylläpäs ihana-sana toistuu tässä jutussa... No mut ku ei keksi muuta sopivaa verbiä ny tähän hätään...
Vähän käänteisessä järjestyksessä etenee tää mun stoori... Noo, mitäs siitä. En etene itekään kauheen järjestelmällisesti vaan poukkoilen paikasta ja asiasta toiseen. Sunnuntaina oli siis meitin remmitapaaminen. Ja tällä kertaa se olikin extra-upea. Meillä oli seuranamme ihana ( taas tuo sana...!) toimittaja Tanja ja symppis kuvaaja-miekkonen (jonka nimi ei jäänyt päähän...). Meitin remmistä tehtiin juttua paikallislehteen. Kyllä nyt jännittää ja paljon! Mitähän sitä tuli taas sanottua...? Ja kuvissa en onnistu koskaan, sehän tässä vasta jännittääkin! No, mut kivaa meillä ainakin oli. Niinkuin meillä aina yhdessä on. Suunniteltiin kevätreissua ja tuunattiin itellemme muistivihot.
Nää meitin tapaamiset on kyl ihan parasta. Oon mielestäni etuoikeutettu ku saan kuulua tämmöseen samanhenkiseen ryhmään. ♥ Vein emännälle tämmösen väsäämäni kengän.
Hintaa tällä oli n.11euroa. Ja taas on täällä yks pikkuihminen onnellinen. ♥
Laitoin tän ny tonne kaapin päälle ku en muutakaan paikkaa keksinyt. Kesällä tää muuttaa varmaan terassille.
On tää blogimaailma vaan niin upea ku saa toisten blogeista vinkkejä ja ideoita. Kiitos Heidi vinkistä ja kaikki muutkin ihanaiset bloggaajat! Ootte ihanat!!Kylläpäs ihana-sana toistuu tässä jutussa... No mut ku ei keksi muuta sopivaa verbiä ny tähän hätään...
Vähän käänteisessä järjestyksessä etenee tää mun stoori... Noo, mitäs siitä. En etene itekään kauheen järjestelmällisesti vaan poukkoilen paikasta ja asiasta toiseen. Sunnuntaina oli siis meitin remmitapaaminen. Ja tällä kertaa se olikin extra-upea. Meillä oli seuranamme ihana ( taas tuo sana...!) toimittaja Tanja ja symppis kuvaaja-miekkonen (jonka nimi ei jäänyt päähän...). Meitin remmistä tehtiin juttua paikallislehteen. Kyllä nyt jännittää ja paljon! Mitähän sitä tuli taas sanottua...? Ja kuvissa en onnistu koskaan, sehän tässä vasta jännittääkin! No, mut kivaa meillä ainakin oli. Niinkuin meillä aina yhdessä on. Suunniteltiin kevätreissua ja tuunattiin itellemme muistivihot.
Nää meitin tapaamiset on kyl ihan parasta. Oon mielestäni etuoikeutettu ku saan kuulua tämmöseen samanhenkiseen ryhmään. ♥ Vein emännälle tämmösen väsäämäni kengän.
Päivän emännällä on aina pieni joulu kun kaikki tuo jotain tuliaisia.
Hei kuulkaa, mun blogi täytti sunnuntaina vuoden! Jösses ku aika kuluu nopeeta! Oon jäänyt tähän bloggaamiseen ihan koukkuun, vaikkei aina niin oliskaan mitään aihetta mistä kirjottais. Ei kai aina voi tapahtua jotain järisyttävää, ihan tavallisesta elämästä täällä kirjoitellaan. Ja et joku näitä raapustuksia vielä lukeekin, se vasta on I H A N A A !!! Iso kiitos teille lukijoille ja kommentoijille, ilman teitä tää olis melko yksinäistä touhua. Tästä innostuneena järkkään teille jotain kivaa lähipäivinä.
Sekava postaus mut ei se mitään, niin on kirjoittajakin... Palaillaan!





























