Siitä se ajatus sitten lähti...

Lauantai sujui kivoissa merkeissä Olgan Puodissa piipahtaen ja Pepin muuttoa tehden. Sinipaidoista paikalla olivat minä, Bikke ja Mirah. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun uusi asunto oli jo kuosissa ja Ikean pussitkin tyhjennetty ja viikattu niin hienosti ettei silittämälläkään olisi saanut yhtä komeita pinoja. Mukana hääri mukava nuorimies joka oli varsin ripeä roudaaja. Ja Pepi kun laittaa tuulemaan niin silloin tapahtuu paljon ja äkkiä. No ei me muutkaan ihan tumput suorina seisty mutta jäätiin kakkoseksi silti. Olihan mukava päivä! Ja ihana uusi asunto Pepillä. ♥

 

Sain siinä viikonlopun aikana sitten ajatuksen... O-ou, mayday mayday!!! Tää tietää yleensä kaaosta huushollissa, ainakin väliaikaisesti... Jotenkin oli vaan alkanut vessan senkki tuntumaan tunkkaiselta ja halusin siihen uutta ilmettä. Miehen kanssa otettiin siinä ensin sunnuntaiaamuna pieni matsi, onko pakko alkaa levittään koko vessan sisältö leväälleen? Öö... no todellakin on. Ei siinä mikään auttanut, senkki tyhjäksi ja vetimet sun muut irto-osat pois. Meinasin et ihan vaan äkkiä vetäisen siihen pari kerrosta maalia ja se on siinä. Juupa, ehkä elokuvissa... Meinasin nimittäin käyttää Jeanne d'Arc Living-maalia mutta eipäs se toiminutkaan petsin kanssa. Ekan kerroksen jälkeen nimittäin koko senkki oli ihan punertava, possunpunainen suorastaan! Oo äm gee!! Mikä neuvoksi?? Totesin että kalkkimaalikokeilu sai jäädä ja perinteinen maali kehiin. Pari kerrosta Uulan Intoa päälle niin johan lakkasi pinta punertamasta. Vedin päällimmäiseksi vielä kerroksen Country Frenchiä niin pinnasta tuli loppuhionnan jälkeen ihanan samettinen. Koko sunnuntain riehuin tuon senkin kanssa, mutta lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen. 

Tästä lähdettiin liikeelle:

Ja tähän päädyttiin:

Numerotarrat olivat pyörineet laatikon pohjalla parisen vuotta, nyt nekin löysivät paikkansa.

Ja nätit purkit ja purnukat pääsee tietty esille...Miehenkin (yksi) puteli sai VIP-paikan, hih.

Ite oon tyytyväinen lopputulokseen, vessasta tuli paljon valoisampi.  Olisi pitänyt maalata jo ajat sitten mut en tiedä mitä oon taas velttoillut... No parempi myöhään kuin ei vielä silloinkaan. 

(¯`'•.¸(¯`'•.¸ TYKKÄÄN! ¸.•'´¯)¸.•'´¯)

Torsokin sai maalin kuivumisen aikana uudet vaatteet ylleen ja kruununkin vielä kevään kunniaksi.

Senkin kanteen vetäisin äsken kerroksen Osmocolorin väritöntä Öljyvahaa. Sitä kun jäi hiukan viime kesän verannan lattian käsittelyn jälkeen jäljelle. Kuivuttuaan kestää ainakin veden kanssa läträilyn. Jos ei sitten reagoi maalin kanssa ja ala kuplimaan tai jotain... Suoritan tässä samalla empiirisiä kokeita mitkä aineet sietää toisiaan ja mitkä eivät... Saas nähdä miten muijan käy. Ehkä huomenna hion taas senkin kantta... 

Täällä on taas kuulkaas onnellinen nainen, valkoinen maali jälleen näytti mihin pystyy elikkäs muuttamaan miljöön totaalisesti. Mitäs sitten maalattaisiin...? Hmm...